<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Bulimikon ahdistuspäiväkirja</title>
  <updated>2019-09-21T08:19:42+03:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://heidimaria.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://heidimaria.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://heidimaria.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>heidimaria</name>
    <uri>https://heidimaria.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Minä olen uudistunut!]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:arial, helvetica, sans-serif;">Tarkemmin
sanottuna blogini on uudistunut. Minä sen sijaan olen se sama vanha
tylsä minä. Voi kun voisin itsenikin uudistaa yhtä helposti kuin
blogin! Eli siis: uusi blogini löytyy osoitteesta <a style="color:rgb(255,0,0);" href="http://heidimarian.blogspot.com" rel="nofollow">http://heidimarian.blogspot.com</a><span style="color:rgb(255,0,0);"> <span style="color:rgb(0,0,0);">Päätin
vaihtaa palvelua kahdesta syystä: Ensinnäkin en osannut tähän liittää
wordissa kirjoitettuja tekstejä ja toiseksi tuo sama maisema alkoi
kyllästyttää. Olen niin tyhmä tietokoneiden kanssa, etten osaa tehdä
mitään itse, joten voin käyttää vain näitä valmiita sivupohjia. </span></span><br /></span>]]></summary>
    <published>2005-11-24T18:34:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-21T08:16:59+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/11/mina-olen-uudistunut"/>
    <id>https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/11/mina-olen-uudistunut</id>
    <author>
      <name>heidimaria</name>
      <uri>https://heidimaria.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Elämä on ihmeellistä]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:arial, helvetica, sans-serif;">Eilen sattui
aivan ihmeellinen tapaus. Olin lintsannut monelta viestinnäntunnilta,
sillä puheen pitäminen videokameran edessä oli aivan kaamean pelottava
ajatus. En vain uskaltanut. Tiesin, että en todellakaan keskity
katsoessani videota mihinkään muuhuin kuin siihen, miten lihava ja ruma
olen. Pelkäsin, että masennun entistä pahemmin ja jään vain sänkyyn
makaamaan sen jälkeen. Joten päätin, etten tee sitä, vaikka se sitten
tarkoittaisikin sitä, etten pääse koko kurssista läpi. Eilen kun menin
tunnille juttelin opettajan kanssa ja sanoin suoraan, että en pysty,
koska mulla on syömishäiriö ja masennus. Yllätyksekseni opettaja olikin
ihan kannustava ja sanoi, ettei se mua siihen pakota ja että tunnin
jälkeen voidaan jutella siitä, miten sitten saan sen kurssin
suoritettua. Tunnin jälkeen opettajani paljasti, että hän tietää tasan
tarkkaan miltä musta tuntuu, koska hänellä on myös ollut paha bulimia.
Olin niin ihmeissäni. Opettajatkin on vain ihmisiä! Miten voi ihminen
olla 23-vuotias opiskelija, eikä silti tajua tuollaista asiaa.
Opettajia pitää ehkä vain opettajina joskus ala-asteella, mutta
kyllähän nyt tämän ikäisenä pitäisi tajuta, että ihmisiähän nekin on.
Opettajillakin on elämä opettamisen ulkopuolella. Tämä ihana opettajani
myös oli hyvin kannustava ja varmisti, että olenhan nyt varmasti
hoidossa tämän sairauteni vuoksi ja kannusti, että kyllä tästä oikeasti
voi selvitä. Opettajani oli ensimmäinen syömishäiriöstä ja
masennuksesta <span style="font-style:italic;"><span style="font-weight:bold;">parantunut</span></span>
ihminen, jonka koskaan olen tavannut. Hänellä on korkeakoulututkinto,
työpaikka ja aviomies. Se antoi mulle jollain tapaa ihan uudenlaista
toivoa ja valoa tähän tilanteeseen. Olen tiennyt, että tästä voi
parantua, mutta en ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi todella
parantunut. <br /><br />
Eilinen ihmeellinen tapaus sai mut paljon paremmalle mielelle. Opiskelu
ehkä sujuukin. En ole mokannut mitään vielä pysyvästi. Ehkä sillä, että
sanoo rehellisesti miten asiat on, voisikin pärjätä? Ehkä joku voikin
ymmärtää missä tilanteessa mä olen? Tuntuu niin uskomattomalta. <br /><br />
Kun puhuin PY:n kanssa tuosta puheen pitämisestä, ei PY tajunnut. Sanoi
vain, että kaikkia se pelottaa, menet sinne vaan. Niin ihmeellistä,
että joku vieras ihminen voi ymmärtää, kun paras ystäväkään, jonka
pitäisi ymmärtää mua kaikessa, ei ymmärrä.<br /></span>]]></summary>
    <published>2005-11-23T13:05:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-21T08:17:01+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/11/elama-on-ihmeellista"/>
    <id>https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/11/elama-on-ihmeellista</id>
    <author>
      <name>heidimaria</name>
      <uri>https://heidimaria.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ei vain toimi]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:arial, helvetica, sans-serif;">On niin
järjettömän kylmä. Olen nenänpäätäni myöten aivan jäässä. Olen
pukeutunut moneen paitaan, eikä kylmyys sittenkään hellitä. Vedän
olkapäitä korviin ja mulla on krooninen niska- ja päänsärky. Joka
paikkaan sattuu. Mä en vain jaksa. Haluaisin mennä kotiin ja vetää
peiton pään yli ja nukkua edes hetken. En jaksaisi mennä kouluun
suorittamaan. Inhottaa jo pelkkä ajatuskin taas yhdestä väsyneestä ja
tuskaisesta viikosta siellä ihan liian pirteiden ihmisten keskellä.
Haluaisin vain luovuttaa, mutta toisaalta tiedän, että en voi. Jos
joskus haluan olla jotain muutakin kuin masentunut, en voi nyt
luovuttaa. Mun on pakko opiskella nyt. En vain tajua miten pystyn, kun
olen niin väsynyt että tuskin jaksan pitää kynää kädessä.</span> <span style="font-family:arial, helvetica, sans-serif;">Olen
jo pilannut monta kurssia luovuttamalla. Tunnen tästä niin hirvittävää
syyllisyyttä, kun vanhemmat maksavat opiskelun ja kaiken, ja mä en vain
jaksa! Kaikki menee niin hukkaan. Pitää suunnitella, onnistuisinko
käymään koulua jotenkin muuten, tekisin vaikka vain tenttejä ja esseitä
täältä kotoa käsin ja kävisin koululla vaikka kerran viikossa. Voisin
panostaa enemmän itseni hoitamiseen. En tiedä. Olen niin sekaisin.
Tiedän vain, ettei näin voi jatkua enää kauaa. </span><br />]]></summary>
    <published>2005-11-20T16:25:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-21T08:17:03+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/11/ei-vain-toimi"/>
    <id>https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/11/ei-vain-toimi</id>
    <author>
      <name>heidimaria</name>
      <uri>https://heidimaria.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Inhoan tätä]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:arial, helvetica, sans-serif;">Olen taas niin
väsynyt. Tekisi mieli vain nukkua. Joka ilta olen nyt miettinyt
vakavissani sitä, pitäisikö mun lopettaa koulu. En vaan jaksa olla
täällä. Inhoan asuntola-asumista. Se on niin äärettömän rasittavaa.
Koulussa pitää tehdä joitakin tehtäviä, joita en todellakaan halua
tehdä. Esseet, tenttiin lukemiset, tutkielmien teko.... Ne vie koko
illan. Elämä on pelkkää opiskelua. En tiedä, olenko haukannut liian
suuren palan vai mikä nyt on vialla, mutta tuntuu siltä, etten jaksa
enää. Tekisi vain mieli jäädä sairaslomalle ja unohtaa kaikki
koulujutut. Haluaisin vain nukkua. Syksyn pimeydellä on varmasti
osansa. Niin, ja tietenkin sillä, että mä olen niin laiska. En koskaan
jaksaisi tehdä mitään. Nyt kun olen tehnyt niin paljon, alkaa
väsyttämään. En kai mä nyt oikeasti kuitenkaan koulua lopeta. En
ainakaan vielä. Ei mulla ole sellaiseen varaa. </span>]]></summary>
    <published>2005-11-08T15:24:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-21T08:17:06+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/11/inhoan-tata"/>
    <id>https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/11/inhoan-tata</id>
    <author>
      <name>heidimaria</name>
      <uri>https://heidimaria.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Suoritus]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:arial, helvetica, sans-serif;">Elämä on yhtä suorittamista. Pitää suoriutua siitä, tästä ja tuosta. Mulla on nyt työn alla ainakin parikymmentä erilaista <span style="font-style:italic;">suoritusta.</span>
Mikään ei ole valmis, mutta uutta pukkaa päälle vain yhä tiuhemmalla
tahdilla. Ei tälläistä jaksa. Juuri tätä mä olen aina inhonnut. Sitä,
että elämä on vain yksi suoritus, josta pitää suoriutua mahdollisimman
hyvin arvosanoin. Juuri tästä mun kaikki ongelmat on lähteneet
liikkeelle. Siitä, että mä en ole yltänyt niihin suorituksiin ja
arvosanoihin, joihin olisi pitänyt.<br /><br />
Suoritus on muuten yllättävän vaikea asia ihan noin sananakin.
Otsikkoon kirjoitin ensiksi "suritus". Sen jälkeen "suoristus". Joten
ei ole helppoa elämä. Jotenkin kai surituksen ja suoristuksen voisi
katsoa liittyvän suoritukseen, joten ei huolta. Suritus siinä mielessä,
että kaikki tämän suorittamisen paine aiheuttaa päähäni vaikeanlaista
surinaa. Suoristus siksi, että helpoin tapa suorittaa olisi vain vetää
mutkat suoriksi ja antaa mennä. Mutta ei. Enhän mä niin voi tehdä.
Mulle ainoa tapa suorittaa on täydellinen suoritus. Kaikki muu on
pelkkää paskaa.<br /></span>]]></summary>
    <published>2005-11-01T13:20:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-21T08:17:08+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/11/suoritus"/>
    <id>https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/11/suoritus</id>
    <author>
      <name>heidimaria</name>
      <uri>https://heidimaria.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Viikonloppu kotona]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:arial, helvetica, sans-serif;">Tulin kotiin
lauantaina, vaikka mun piti jäädä opiskelupaikkakunnalle opiskelemaan.
En jaksanut olla siellä. Talvikenkiinkin ilmestyi jostain reikä, joten
oli kuitenkin pakko lähteä jonnekin kenkäkauppaan. Tentti meni
varmaankin läpi. Inhoan tenttejä, jossa tenttikysymyksenä on
tenttikirjan nimi. Toisaalta sellaisiin on hirveän helppoa vastata,
toisaalta on aina vaikeaa saada hyvää arvosanaa, kun kuitenkin aina
unohtaa mainita jotain olennaista. Mutta onhan se aina kiva saada 3
opintoviikkoa, opintopisteinä sitten mitä lie, varmaankin jotain 7.
Kuulostaapa paljolta! Tältä syksyltä ei kasassa olekaan vielä yhtään,
joten ihan mukavaa. Saahan sen uusia, jos siitä nyt joku ykkönen tulee.
<br /><br />
Talvikengätkin löytyi Andiamosta. Köyhdyin niistä hurjat 75 euroa,
mutta on ne niin ihanat. Ruskeaa mokkanahkaa, sisällä aivan ihanan
pehmeää karvaa ja varressa sellainen kiva nyöri. Lahkeet ilmeisesti
tungettan aina sinne saappaan sisään, mutta voi kai niitä käyttää
niinkin, että lahkeet on päällä. Tosin farkut ainakin varmaan värjää ne
inhottavasti... Niitä voi käyttää hameenkin kanssa. Tosin mulla ei kai
ole yhtään hametta, joka mahtuisi mun päälle. <br /><br />
Mun pitäisi mennä itsenäisyyspäivän tanssiaisiin, mutta ei mulla ole
pukua. Eikä mulla toisaalta ole varaa mitä kallista ostaakaan, joten
pitää ehkä kyhätä jonkinlainen mekko itse. Olen kyllä ehkä maailman
surkein ompelija, mutta täytyy toivoa, että äiti vähän auttaisi. Voisin
ostaa jotain satiinia ja tehdä siitä jonkun kivan mekon. Haluaisin
sellaisen vähän lyhyemmän mallin, jossa olisi jotain tylliä siinä
hameosassa. Ehkä jotain kymmenen, viisitoista senttiä polven
alapuolella. Käsittääkseni ne on pukujuhlat ja puvun kai pitäisi olla
pitkä, mutta ei kai se kauhea virhe ole tuollaiseen vähän lyhyempään
pukeutua, jos se kuitenkin on muuten juhlava?<br /><br />
Taisin vähän ylireagoida sen vammaistuen kanssa. Ihan mikä tahansa raha
on ihan hyvä. Vammaistuki vaan kuulostaa niin sairaalta. Ihan siltä,
että mä oikeasti olisin pysyvästi sairas. Kuntoutusraha taas vaikuttaa
jotenkin valoisemmalta, että mä olisin jo parantumassa. Pitää kai
kuitenkin vain ottaa se, mitä saa. Jos nyt saan mitään. Aion kuitenkin
valittaa siitä kuntoutustuestakin. Päiväosaston sosiaalityöntekijä
hoitaa näitä asioita mun kanssa, mikä musta on aivan ihanaa! Mun
asioista välitetään, ja ne oikeasti haluaa, että mä parannun. Ihanaa.<br /></span>]]></summary>
    <published>2005-10-30T18:36:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-21T08:17:10+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/10/viikonloppu-kotona"/>
    <id>https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/10/viikonloppu-kotona</id>
    <author>
      <name>heidimaria</name>
      <uri>https://heidimaria.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Läskiä!]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:arial, helvetica, sans-serif;">Mä en varmaan
koskaan löydä miestä, koska olen niin lihava. Mä en varmaan koskaan
tule onnelliseksi, koska olen niin lihava. Mä en varmaan koskaan pääse
yliopistoon, koska mun aivot on niin läskiset, ettei niillä pysty
ajattelemaan mitään. Koko ihminen päästä varpaisiin on pelkän läskin
peitossa. Voisin kai muuttaa nimeni Läskiksi. Se kuvaisi mua niin
loistavasti. Mä en jaksa enää olla näin lihava. Mun on pakko tehdä
tälle jotain. Keittiöveitsellä läskejen pois leikkaaminen voisi olla
hyvä vaihtoehto. Siihen verenhukkaan sitten kai loppuisi muutkin
murheet.<br /><br />
Tänään mun terapeutti soitti mulle ja sanoi jonkun sosiaalityöntekijän
suositelleen, että valitettaisiin siitä kelan kuntoutustuki
päätöksestä. Perusteita kuulemma olisi. Voitaisiin kuulemma hakea myös
jotain vammaistukea. <span style="font-style:italic;">Vammais.</span>
Joo. Sitähän mä olenkin aina epäillyt, että olen jollain tapaa
vammainen. Nyt siitä sitten saisi näköjään jonkun virallisen
todistuksenkin, hip hei. Voisiko tästä päivä enää paremmaksi muuttua?
Olen odottanut sossun päätöstä nyt kaksi viikkoa, eikä sitä ole <span style="font-style:italic;">vieläkään </span>tullut.
Aina kun soitan sinne, vastaus on että "joo, tuo työntekijä ei ole nyt
paikalla, soitapa silloin ja silloin uudelleen". Miten kauan on
oikeasti kohtuullista odottaa sossun päätöstä? Jostain olen kuullut,
että viikossa pitäisi tulla! Ja viidessä päivässä se mulle luvattiinkin
alunperin. En tajua tätä.<br /><br />
Olen ihan hajalla. Pää on aivan liisteripuuroa. Huomenna olisi tentti.
En ole lukenut juuri mitään. Arvon tässä, lähteäkö kotiin vai jäädkö
kokeilemaan tenttiä. En vain jaksaisi olla täällä nyt. Sorrun vain
syömään lisää.<br /></span>]]></summary>
    <published>2005-10-28T12:48:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-21T08:17:12+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/10/laskia"/>
    <id>https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/10/laskia</id>
    <author>
      <name>heidimaria</name>
      <uri>https://heidimaria.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Kerran bulimikko, aina bulimikko]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:arial, helvetica, sans-serif;">Okei. Mä katsoin
Salattuja Elämiä. Tuollaisen viisauden taisa sanoa sen bulimikon äiti.
Aloin kuitenkin ajatella asiaa ihan uudelta kantilta. Mä olen ihan
oikeasti ajatellut pääseväni bulimiasta eroon. Olen siltä kantilta
voinut niin hyvin viime aikoina. Muutenkin on ollut ihan hyvä fiilis.
Kai se vain kuitenkin on sellainen asia, johon tulee tulevaisuudessakin
palaamaan aina, kun on paha olo. Ärsyttävää. Melkein kaduttaa, että
koskaan olen sille tielle lähtenyt! Olin aiemmin ihan terveellä tavalla
styömishäiriöinen. Murehdin painoani kyllä jatkuvasti, tarkkailin
syömisiäni, paastosin, mulla oli jos jonkinmoisia syömissääntöjä, olin
erilaisilla dieeteillä, mutta mä olin terve! En mä oksennellut. Mä olin
kuin kuka tahansa muukin. Kun mulla oli paha olo, saatoin ehkä ahmia,
mutta en koskaan oksentanut. Argh. Olen vihainen itselleni. Mä olen
niin tyhmä.</span>]]></summary>
    <published>2005-10-27T13:33:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-21T08:17:14+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/10/kerran-bulimikko-aina-bulimikko"/>
    <id>https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/10/kerran-bulimikko-aina-bulimikko</id>
    <author>
      <name>heidimaria</name>
      <uri>https://heidimaria.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Talvi on täällä!]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:arial, helvetica, sans-serif;">Hammas on nyt
sitten revitty irti. Ei sattunut lähellekään niin paljon kuin edellinen
hampaan poisto. Tosin ei ihme, sillä tänään mulle selvisi, että
edellisessä hampaan poistossa multa otettiin myös pala leukaluuta. Yksi
reikä on, mutta muita vaurioita ei oksentelu ole kai aiheuttanut. Ei
hammaslääkäri siitä ainakaan mitään maininnut. Eikä se reikäkään
varmaan siitä ole tullut vaan siitä viisurista, jota ei oltu poistettu.
Olen selvinnyt tästä vähällä.<br /><br />
Ihanaa aloittaa taas opiskelu loman jälkeen. Olen kyllä koko ajan
tehnyt esseitä ja lukenut tenttiin, mutta suurin osa mun lomasta on
kyllä mennyt ihan hukkaan. En ole tehnyt mitään. En mennyt edes
ostamaan talvikenkiä, vaikka piti. Nyt jäädytän varpaitani tennareissa
tai jossain muissa kylmissä kengissä ainakin seuraavat kaksi viikkoa.
Ärsyttää tämä saamattomuus. En koskaan saa mitään aikaan. En vain ole
pystynyt ratkaisemaan talvikenkäpulmaa vielä. Haluaisin sellaiset söpöt
kengät, mokkaiset saappaat, joissa on vähän karvaa ja sellaiset
pompulat. Mutta ei kai ole järkevää käyttää sellaisia loskakelillä?
Joten pitäisi kai ostaa toisetkin kengät. Enkä vain pysty päättämään,
kummat olisi järkevää ostaa ensin. Onneksi mulla on sentään talvitakki.
Olisin ihan pulassa, jos mulla ei olisi sitäkään. Vuodenaikojen
vaihtelussa on pahinta vaateongelmat. Inhoan sitä, kun sää muuttuu!
Juuri kun on ehtinyt edelliseen tottua, tuleekin jo toinen vuodenaika.
Piätisi kai muuttaa jonnekin, missä on vain minimaaliset vuodenajan
vaihtelut. Siellä Skotlannissa tuskin näin on. <br /><br /></span>]]></summary>
    <published>2005-10-24T17:47:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-21T08:17:16+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/10/talvi-on-taalla"/>
    <id>https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/10/talvi-on-taalla</id>
    <author>
      <name>heidimaria</name>
      <uri>https://heidimaria.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Lapsuus]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:arial, helvetica, sans-serif;">Alkuviikosta
Kela armollisesti maksoi mulle opintotuet. Takautuvasti vielä! Enhän
niitä odotellutkaan kuin kaksi kuukautta. Sain 500 euroa, jonka nyt
sitten pitäisi riittää vaikka mihin. Mietin vain, onko mulla oikeasti
muka varaa opiskella, kun en sitä kuntoutustukea saanut. Odotan nyt
sossulta päätöstä siitä, kuinka paljon mun opiskelumaksuista ne voi
ottaa huomioon. Kuntoutustuestakin voisi vielä valittaa. En vain tiedä,
että jaksanko. Se kun on kuitenkin niin hermoja raastavaa puuhaa. Olen
ihan raivoissani ja masentunut ja turhautunut ja kaikkea mahdollista
tuosta Kelan touhusta, mutta eihän sille mitään voi. On kai vain
tyydyttävä siihen mitä saa. Olenhan mä nytkin tietysti tuhlaillut
turhaan. Olen ostanut jotain vaatteita, käynyt leikkautamassa hiukseni
ja ostanut ruokaa. Mitään noista en oikeasti tarvitsisi. Jos vain voisi
olla syömättä, säästäisi oikeasti ihan huomattavia summia! Ruoka on
niin kallista. Ja lisäksi vielä niin turhaa.<br /><br />
Maanantaina menen hammaslääkäriin, ja multa revitään viisuri irti.
Pelottavaa. Toisaalta mä ansaitsen jotain aivan kamalaa. Joten ehkä se
on mulle ihan hyväksi. Toisaalta pelottaa sekin, mitä bulimia on tehnyt
mun hampaille. Tiedän, että siellä on reikiä ja monta. Mitään ei särje,
vielä. Kenties olen huolehtinut ihan turhaan ja mun hampaat onkin ihan
loistavassa kunnossa. Hmmh. Kumpa vain olisikin.<br /><br />
Nyt lomalla olen taas tavannut perhettäni ja sukulaisiani. Suurin osa
meidän suvusta on oikeasti ihan täysiä sekopäitä. Meidän perheessä on
jotain niin pahasti vialla. Isä on aivan täysi hermoraunio. Äiti taas
on niin... No. Isän tossun alla. Äiti vain hyssyttelee, ettei isä
hermostuisi. Meillä kotona ei tunteitaan saa näyttää millään tavalla.
Isoveli taas on aivan täysi juoppo. Sen elämään ei kuulu mitään muuta
kuin viina ja muut aineet. Joten en mä oikeastaan ihmettele sitä, miksi
mun elämä on näin vinksallaan. Ei siihen kuulu se, että mä olen aina
saanut ihan kaiken mitä mä olen halunnut, kun en kuitenkaan ole saanut
sitä, mitä mä eniten olisin kaivannut. Tunnetasolla mä olen kai jäänyt
aika köyhäksi. <br /><br />
Sitten joskus isona mä haluan ihanan miehen ja ison lapsikatraan. Musta
tulee lämmin ja läsnäoleva äiti. Mä en todellakaan aio jäädä mieheni
tossun alle, mutta toisaalta en kyllä halua miestä, joka olisi mun
tossun alla. Meillä saa nauraa ja itkeä ja meluta ja juosta ihan niin
paljon kuin haluaa. Meillä on koiria ja kissoja ja kultakaloja. Meidän
koti on lämmin ja aurinkoinen. Ei sellainen vihainen ja pelokas, niin
kuin mun lapsuudenkoti.<br /></span>]]></summary>
    <published>2005-10-22T16:05:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-21T08:17:19+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/10/lapsuus"/>
    <id>https://heidimaria.vuodatus.net/lue/2005/10/lapsuus</id>
    <author>
      <name>heidimaria</name>
      <uri>https://heidimaria.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
