Psykiatrin tapaaminen saa mut aina vihaiseksi. En tajua miksi. En keksi siihen yhtään edes omasta mielestäni järkevää syytä. Mun tämän hetkinen psykiatrini on vieläpä ihan mukava, eli mulla ei henkilökohtaisesti ole mitään kyseistä ihmistä vastaan. Keskustelin bulimiastani, lähdin kotiin, menin ruokaostoksille ja menin kotiin syömään. Söin suklaata, karkkia, paahtoleipää, mutakakkua... Ja oksensin. Ihan helvetin järkevää. En voi käsittää, miten voin olla näin sekaisin. Ihan kuin mussa asuisi joku riivaajaa, joka pistää mut tekemään niin. Vaikka ilmeisesti se on vain käytösmalli, jonka olen oppinut ja jota en enää osaa muuttaa. En osaa toimia toisin. Raivostuttavaa. Toisaalta mun ahmiminen ja oksentaminen ei tapahdu vain silloin kun mä olen vihainen. Sitä tapahtuu aina. Ilmeisesti puklaamisesta on tullut mulle samanlainen tapa kuin meikkien poistosta iltaisin. Niin sairasta.

    Lista

• Pääsykokeisiin luettu: On  luettu! Ainakin vähän.
• Leffoja katsottu: Gian loppu, sekä puolikas One Hour Photo.
• Osteltu: DVD-soitin, army vihreä printti t-paita, vaaleanomenanvihreä toppi, ohut vaaleankeltainen neuletakki, vaaleanpunaiset rintsikat, aurinkopuuteri.
• Siivottu: Ainoastaan sekoitettu lisää.
• Raivottu itselle: Miljoona ja yksi kertaa. Tänään.