Okei. Mä katsoin Salattuja Elämiä. Tuollaisen viisauden taisa sanoa sen bulimikon äiti. Aloin kuitenkin ajatella asiaa ihan uudelta kantilta. Mä olen ihan oikeasti ajatellut pääseväni bulimiasta eroon. Olen siltä kantilta voinut niin hyvin viime aikoina. Muutenkin on ollut ihan hyvä fiilis. Kai se vain kuitenkin on sellainen asia, johon tulee tulevaisuudessakin palaamaan aina, kun on paha olo. Ärsyttävää. Melkein kaduttaa, että koskaan olen sille tielle lähtenyt! Olin aiemmin ihan terveellä tavalla styömishäiriöinen. Murehdin painoani kyllä jatkuvasti, tarkkailin syömisiäni, paastosin, mulla oli jos jonkinmoisia syömissääntöjä, olin erilaisilla dieeteillä, mutta mä olin terve! En mä oksennellut. Mä olin kuin kuka tahansa muukin. Kun mulla oli paha olo, saatoin ehkä ahmia, mutta en koskaan oksentanut. Argh. Olen vihainen itselleni. Mä olen niin tyhmä.