Flunssa on vain pahentunut. Tänään kesti kahteentoista asti, että pääsin ylös sängystä. En vain voinut nousta aiemmin. Päätä alkoi särkeä joka kerta heti, kun yritin nousta. Kaikki hyvät tunnit meni hukkaan. Harmittaa. Nyt mä en tahtoisi olla kipeä. Nyt mä en tahtoisi maata sängyn pohjalla. Haluaisin osallistua ja hengailla koululla. Aina kaikki väärin päin. Olen kuitenkin koittanut tehdä ahkerasti esseitä ja hankkia tietoa mun analyysiä varten. Olen onnistunutkin, esseetä kirjoitin kolmen sivun verran ja tulostin vinon pinon artikkeleita netistä. Kyllä tämä tästä.

Huomenna taidan lähteä viettämään lomaa. Tai no en lomaa. Mutta. Kotiin. Omaan kotiin, jossa jääkaappi on homehtunut. Siellä ei ole nettiäkään enää. Ja kaikki mun kamatkin on täällä. Joudun kantamaan ne bussilla kotiin, kun en jaksanut autoilla tänne sunnuntaina. Tietokonekin painaa ihan hulluna, ja rinkka. Jos ssihen rinkkaan nyt mahtuu edes mun kaikki tavarat. Aargh. Mä olen niin materialisti. Pitäisi pärjätä paljon vähemmällä. Miksi mulla on aina miljoona kiloa tavaraa mukanani? Miten mä muka ikinä voisin lähteä minnekään reilaamaan, kun en kuitenkaan jaksaisi kantaa kaikkia kamojani!