Katselin taas nelosen 4D-dokkaria. Herätti mussa ajatuksia, kun olen tälläinen kontrollifriikki. Mitä kaikkea oikein alkaisinkaan jutella ja tehdä, jos multa katoaisi itsesensuuri kokonaan! Se varmaan olis mun pahin painajainen. Hillitsen itseni aina niin täydellisesti. Koko mun identiteetti varmaankin perustuu sille, millaisen kuvan saan itsestäni ulospäin annettua. En koskaan suutu julkisesti, itke julkisesti, kiroile... Mitään. Olen täydellisen hillitty. Se on kuva, jonka itsestäni haluan antaa. Sellainen haluaisinkin olla, vaikka todellisuudessa olenkin melko temperamenttinen ihminen. Olin kai lukiossa kun tajusin, ettei muut ihmiset ole itsestään samalla tavalla tietoisia kuin minä. Ettei muiden ajatukset koko ajan kulje siinä, mitä muut ihmiset heistä ajattelevat. Siihen asti olin todella luullut niin. Eipä ihme, että menestys elämässä on ollut tätä luokkaa, kun suurimman osan elämästäni olen kuluttanut täysin epäolennaisiin ajatuksiin.

Huomenna on kevään toisiksi viimeinen tentti. Lukeminen siihen on ollut vähän niin ja näin, mutta koska kyseessä on luentosarjan toinen uusintatentti, on siihen mentävä. Aiemmin keväällä siihen ei ole riittänyt energiaa. Viime kerralla syy muistaakseni oli niinkin ihmeellinen, että ulkona satoi vettä. Eipä siinä mitään, mulle se on aina ollut täysin pätevä syy jättäytyä kotiin peiton alle. Luentoja on vielä jäljellä kolme kertaa, ja niistä vielä tentti. Sen jälkeen vielä kolmet pääsykokeet. Uuvuttaa jo pelkkä ajatuskin. Eipä tässä nyt paljoa ole jäljellä ennen kesää, jolloin mun ei tarvi tehdä yhtään mitään. Aion lukea vinon pinon romaaneja. Tällä hetkellä kärsin suunnattomasti, kun pääsykoekirja on ainoa kirja mitä sallin itseni lukea.