On niin järjettömän kylmä. Olen nenänpäätäni myöten aivan jäässä. Olen pukeutunut moneen paitaan, eikä kylmyys sittenkään hellitä. Vedän olkapäitä korviin ja mulla on krooninen niska- ja päänsärky. Joka paikkaan sattuu. Mä en vain jaksa. Haluaisin mennä kotiin ja vetää peiton pään yli ja nukkua edes hetken. En jaksaisi mennä kouluun suorittamaan. Inhottaa jo pelkkä ajatuskin taas yhdestä väsyneestä ja tuskaisesta viikosta siellä ihan liian pirteiden ihmisten keskellä. Haluaisin vain luovuttaa, mutta toisaalta tiedän, että en voi. Jos joskus haluan olla jotain muutakin kuin masentunut, en voi nyt luovuttaa. Mun on pakko opiskella nyt. En vain tajua miten pystyn, kun olen niin väsynyt että tuskin jaksan pitää kynää kädessä. Olen jo pilannut monta kurssia luovuttamalla. Tunnen tästä niin hirvittävää syyllisyyttä, kun vanhemmat maksavat opiskelun ja kaiken, ja mä en vain jaksa! Kaikki menee niin hukkaan. Pitää suunnitella, onnistuisinko käymään koulua jotenkin muuten, tekisin vaikka vain tenttejä ja esseitä täältä kotoa käsin ja kävisin koululla vaikka kerran viikossa. Voisin panostaa enemmän itseni hoitamiseen. En tiedä. Olen niin sekaisin. Tiedän vain, ettei näin voi jatkua enää kauaa.