Olen viettänyt itselleni hyvin epätyypillistä viikonloppua. Pidin hauskaa ja tapasin ihmisiä. Olin sosiaalinen vieraiden ihmisten seurassa ja ihmiset pitivät minusta. Hyvin outo tilanne. Se oli hauskaa, mutta jostain syystä tunnen hirvittävää henkistä krapulaa tapahtuneesta. Mitään ei siis tapahtunut, mutta tuntuu siltä, että mun olisi pitänyt olla kotona lukemassa, lenkillä tai tekemässä jotain fiksua, eikä vain pitämässä hauskaa ja tuhlaamassa vähiä rahojani juhlimalla. Ehkä se oli mun etukäteen vietetty juhannus. Ehkä en taas juhli ennen ensi vuotta. En mä edes ansaitse hauskanpitoa. Kauhistuttaa ajatuskin, että joku esimerkiksi päiväosastolla saisi tietää, että olen ollut ulkona pitämässä hauskaa. Enhän minä sellaista, koskaan. Muutenkin tuntuu siltä, että kun on sairaslomalla, ei olisi oikeutettu muuhun kuin sairastamiseen. Jos jaksaa käydä ulkona juhlimassa, pitäisi myös jaksaa käydä töissä. Tiedän, ettei se ole niin, mutta siltä se tuntuu.

Tamperelaisesta bongasin jonkun tanssikurssin, jossa ilmeisesti treenataan parin viikon ajan erilaisia tansseja, balettia, jazzia, nykytanssia ja vaikka mitä. Vaikutti niin mielenkiintoiselta, että sinne on pakko mennä! Se on varmasti niin hauskaa. Rakastan tanssimista, vaikken siinä mitenkään hyvä olekaan. Mulla kai on jonkinlainen rytmitaju. Ehkä. Olen soittanut viulua, huilua ja pianoa. Lapsena tanssin balettia. Lopetin, koska tunsin itseni niin lihavaksi, etten enää kehdannut mennä tunneille. Ja nyt tuntuu taas siltä, että kehuskelen. Millaisissa vaatteissa nykyään tuollaisille tanssitunneille voi mennä? Jazz-housut tai löysät trikoohousut ja toppi tai t-paita? Olen ihan pihalla. Toivottavasti tämä mun innostus ei kaadu tuohon vaateasiaan, kun kerrankin jostain olisin kiinnostunut.