Olen ahdistunut. Olen liian täynnä, on liian kuuma, hiukset on liian likaiset. Kaikkea liikaa. Ahdistavaa. Paistoin köyhiä ritareita ja koko kämppä haisee paistetulle voille. Yäh. Naamasta pursuaa ulos rasvaisia näppyjä. Olen rasvaa koko ihminen. Pelkkää läskiä, ihraa, rasvaa. Mun sisäelimetkin varmaan on ihan hirveän rasvakerroksen peittämiä ja kohta toimintakelvottomia. Perse leviää niin leveäksi, että tarvitsen kaksi tuolia, jotta mahtuisin istumaan. Lentokoneeseen joudun varaamaan kokonaisen penkkirivin, jos siis enää kohta minnekään pystyn liikkumaankaan muuten kuin vyörymällä.

Olen niin ahdistunut itsestäni. Miksi mä en voisi olla joku muu? Joku parempi ihminen, laihempi, kauniimpi. Rasvattomampi. Miksi mä en pysty muuttumaan? Olenko muka koko loppuelämäni oman itseni vanki?