Värjäilin tänään mun hiuksia. Olen oikein kotikampaaja. Pistin vaaleita raitoja edellisten vaaleiden raitojen seuraksi, kun tyvikasvu alkoi olla jo sellaista viiden sentin luokkaa. Värjään aina mun kavereiden hiuksia. Kukaan ei koskaan värjää mun tukkaa, mutta en ole kyllä varma luottaisinko mun hiuksia kenenkään niin tumpelon käsiin. Viimeksi laitoin mun ystävälle tumman pohjan ja toffeen värisiä raitoja. Niistä tuli niin hienot, että kaikki on kysellyt siltä yliopistolla, että missä se käy kampaajalla. Voisin perustaa pimeän kampaamon mun kylppäriin. En kyllä oikeasti haluaisin kampaajaksi, vaikka hiusten laitto ja meikkaus näyttääkin olevan niitä ainoita asioita, missä voin oikeasti sanoa olevani lahjakas.

Olin myös juoksemassa pururadalla. Jalat oli ihan tuskaisan kipeät, ekan puolen tunnin aikana olisin vain itkeä ja kontata takaisin kotiin. Irvistely kuitenkin palkittiin, ja puolen tunnin jälkeen juoksu alkoi rullata ihan unelman kevyesti. Nyt kipu alkaa palailla noihin sääriluiden etuosiin. Onko nämä nyt sitten ne kuuluisat "penikat"? Hmph. Kaikenlaisia vammoja. Aikamoista pakkoliikuntaahan tämä mun juokseminenkin on, mutta eihän liikunta ole pahasta. Ainakin meidän isän mukaan lenkille lähtö ja liikunta auttaa vaivaan kuin vaivaan.

Haluan lähteä reilille. Olen niiiiin kateellinen reilaajille. Ja ihan kateudesta vihreä mun kaverille, joka on tämän kuun lopussa lähdössä reilille.