Kun Kasvais on
nimi, jonka veljeni antoi pienelle nukelleen lapsena. Ei liity
mitenkään mihinkään, mutta se tuli mieleeni äsken jostain ja alkoi
naurattamaan aivan hulluna. Veljeni oli outo lapsi, ja on se kyllä
vieläkin ihan outo. Me ollaan kai erittäin outo perhe.
Viikonloppuna olin taas lopettamassa koulua. Ja kun mä olen
lopettamassa jotain, se ei varmasti jää kenellekään epäselväksi. Kerron
sen kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella ja niillekin, joita ei
kiinnosta pätkääkään. Ympäriinsä lörpöttely on ahdistavaa, koska mun
ahdistus alkaa ahdistamaan muita ja mä koen siitä aina jälkeenpäin
hirvittävää syyllisyyttä. Sillä hetkellä mun päähän ei mahdu muuta kuin
juuri se ahdistus, mutta sen jälkeen. Hävettää. Pitäisi kai teipata suu
kiinni tai välttää silloin olemasta kenenkään seurassa. Mä olen liian
avoin.
Mutta. Täällä sitä koulussa ollaan taas. Kouluhommat kyllä ahdistaa
suunnattomasti edelleen, mutta olen myös huomannut, että suurimman osan
hommista pystyy tekemään, kunhan ei koko ajan ajattele stressin ja
ahdistuksen sumentamin aivoin. Eli ehkä tämä sujuu. Yritän kovasti
jatkaa ainakin jouluun saakka ja katsoa sen jälkeen uudestaan
tilannetta. Nyt ei olisi mitään järkeä lopettaa. Olen päässyt kuitenkin
niin hyvin alkuun. Olen aika sosiaalinen ja puhun ihmisten kanssa,
ryhmätöitä tehdessä sanon omat mielipiteeni enkä pidä niitä ihan
ala-arvoisina, luennoillakin uskallan sanoa, jos tiedän jostain asiasta
jotain. En aliarvioi itseäni enää niin pahasti. Vaikka ensin ajattelin,
ettei päiväosastojaksosta ollut mitään hyötyä, niin taisin olla
väärässä. En ollut näin avoin ja sosiaalinen ennen sitä. En todellakaan
tullut näin hyvin toimeen ihmisten kanssa. Kaikesta kai oppii. Enää sen
sinne kyllä menisi.
Söin viikonlopun aikana ihan hirvittävän määrän suklaata ja nyt
mulla on naamassa kolme kamalaa finniä. Finninaama. Mä olen ruma. Mä
olen liian vanha finneihin. Hävettää.
maanantai, 3. lokakuu 2005
Kommentit