Mulla on hullun hirveä opiskelufiilis. Tenttiin lukeminen sujuu kuin tanssi. Sellainen tanssi, jota tanssii kuin transsissa, eikä pysty lopettamaan. Eilen luin koko päivän ja yön. Yritin kyllä nukkua, mutta hyvä ostos-pikakahvi taisi olla vähän liian hyvä ostos. Join sitä kaksi kupillista ja olin pirteä kuin pieni pupu. Joten koska en kuitenkaan pystynyt nukkumaan, luin. Luin yhden kirjan loppuun ja toisesta yli puolet. Enää on jäljellä vain se kamalan kaamea teos, josta en tajua mitään. Voisin käyttää ensi yön sen lukemiseen. On sellainen tunne, ettei se uni varmaan tule tänäkään yönä kylään. Tenttikirjoja lukiessa sen praktikuminkin aihe tuli kuin itsestään.

Olen siltikin huolissani tentistä. Lähinnä siitä, jos se ei mene hyvin. Tulokset tulevat tietenkin kaikkien nähtäväksi, enkä halua näyttää muille sitä, kuinka tyhmä olen. En tiedä onko minulle tärkeämpää olla fiksu ja viisas itseni takia vai sen vuoksi, etteivät muut pitäisi minua tyhmänä. Pelkään olla tyhmä. En halua olla tyhmä. Haluan olla supertehoaivo. Haluan pystyä kaikkeen. Yritän nyt epätoivoisesti rauhoittua ja hoitaa nämä tämän hetkiset tehtäväni kunnialla. Yritän olla ottamatta enempää opintoja. Jostain nimittäin tuli sellainen ajatus, että pitäisi. Ettei tämä ole riittävästi, vaikka toisaalta aivan hyvin tiedän, että tämä taatusti on riittävästi etenkin ajatellen tämän hetkistä kuntoani.