Olen nyt
muuttanut tänne korpeen ja koulukin on alkanut. Sain asunnon, pienen,
mutta onneksi ihan kiva. PY on täällä ja asutaan yhdessä, mutta
ilmeisesti PY on lähdössä pois. Ei mikään yllätys, enkä ole siitä kovin
pahoillani. Tietenkin on ollut ihan kivaa, kun on ollut joku tuttu
kaveri jonka kanssa olla iltaisin, mutta kyllä varmaan mun opiskelun
kannalta olisi järkevämpää, jos asuisin yksin. Vähän yli kymmenen
neliön huoneessa kun ei juurikaan ole tilaa yksityisyydelle ja omalle
rauhalle. Olo on kuitenkin aika hyvä. Kerrankin olen levollinen. Tätä
olen toivonut! Siis tätä oloa. En muista milloin viimeksi elämä olisi
näin hymyillyt ja tulevaisuuskin näyttänyt ihan aurinkoiselta. Jo se on
ihanaa, että voin ylipäätään ajatella, että minulla on tulevaisuus. En
ole lainkaan stressaantunut ja otan kaiken ihan rauhallisesti. Kovin
epätyypillistä minua. Tiedän, että tentti- ja opiskelustressi iskee
varmaan päälle hyvinkin pian, mutta ei se välttämättä ole negatiivista
stressiä. Olo on jotenkin lannistumaton. Tuntuu, ettei mikään mitä
tapahtuu, voisi minua tällä hetkellä lyödä maahan. Petollista.
Ruokailu täällä onkin asia, jolle en aiemmin ole hirveästi uhrannut
ajatuksia. Täällä saa aamiaisesta alkaen istua valmiiseen pöytään.
Mitään ei tarvitse tehdä itse. Mutta ruokaa on aivan liikaa! Haluan
syödä, mutta samalla en halua. Aamiaisella haluaisin appelsiinimehua,
mutta tiedän, miten paljon "turhia" kaloreita siinä on, joten tyydyn
vain pahaan kahviin. Lounaalla on yleensä jotain maailman ihaninta
ruokaa, lisukkeita, leipää, ehkä jälkiruokaa. Sitten on vielä kahvi,
jonka kanssa saa joka päivä pullaa! Tänään söin kaksi ja minulla on
siitä hyvin huono olo. Illalla on vielä päivällinen. TÄÄLLÄ SYÖDÄÄN
KOKO AJAN! Se on ainoa asia, mistä olen stressaantunut. Toisaalta,
täällä onnistun hyvin pitämään sääntöni ei syömistä iltaisin kuuden jälkeen.
Leipääkin on aina tarjolla tummaa. Eilen pelästyin, miten paljon
tosiaan seuraan muiden syömisiä. Ruokajonossa edelläni oli pyöreä
tyttö, joka ihan reippaasti otti vehnäpaahtoleipää. Sisimmässäni
kiljuin, miten tuo tyttö voi syödä vaaleaa leipää, vielä kun on noin pyöreäkin?
keskiviikko, 24. elokuu 2005
Kommentit