Olen nyt muuttanut tänne korpeen ja koulukin on alkanut. Sain asunnon, pienen, mutta onneksi ihan kiva. PY on täällä ja asutaan yhdessä, mutta ilmeisesti PY on lähdössä pois. Ei mikään yllätys, enkä ole siitä kovin pahoillani. Tietenkin on ollut ihan kivaa, kun on ollut joku tuttu kaveri jonka kanssa olla iltaisin, mutta kyllä varmaan mun opiskelun kannalta olisi järkevämpää, jos asuisin yksin. Vähän yli kymmenen neliön huoneessa kun ei juurikaan ole tilaa yksityisyydelle ja omalle rauhalle. Olo on kuitenkin aika hyvä. Kerrankin olen levollinen. Tätä olen toivonut! Siis tätä oloa. En muista milloin viimeksi elämä olisi näin hymyillyt ja tulevaisuuskin näyttänyt ihan aurinkoiselta. Jo se on ihanaa, että voin ylipäätään ajatella, että minulla on tulevaisuus. En ole lainkaan stressaantunut ja otan kaiken ihan rauhallisesti. Kovin epätyypillistä minua. Tiedän, että tentti- ja opiskelustressi iskee varmaan päälle hyvinkin pian, mutta ei se välttämättä ole negatiivista stressiä. Olo on jotenkin lannistumaton. Tuntuu, ettei mikään mitä tapahtuu, voisi minua tällä hetkellä lyödä maahan. Petollista.

Ruokailu täällä onkin asia, jolle en aiemmin ole hirveästi uhrannut ajatuksia. Täällä saa aamiaisesta alkaen istua valmiiseen pöytään. Mitään ei tarvitse tehdä itse. Mutta ruokaa on aivan liikaa! Haluan syödä, mutta samalla en halua. Aamiaisella haluaisin appelsiinimehua, mutta tiedän, miten paljon "turhia" kaloreita siinä on, joten tyydyn vain pahaan kahviin. Lounaalla on yleensä jotain maailman ihaninta ruokaa, lisukkeita, leipää, ehkä jälkiruokaa. Sitten on vielä kahvi, jonka kanssa saa joka päivä pullaa! Tänään söin kaksi ja minulla on siitä hyvin huono olo. Illalla on vielä päivällinen. TÄÄLLÄ SYÖDÄÄN KOKO AJAN! Se on ainoa asia, mistä olen stressaantunut. Toisaalta, täällä onnistun hyvin pitämään sääntöni ei syömistä iltaisin kuuden jälkeen. Leipääkin on aina tarjolla tummaa. Eilen pelästyin, miten paljon tosiaan seuraan muiden syömisiä. Ruokajonossa edelläni oli pyöreä tyttö, joka ihan reippaasti otti vehnäpaahtoleipää. Sisimmässäni kiljuin, miten tuo tyttö voi syödä vaaleaa leipää, vielä kun on noin pyöreäkin?