Eilen sattui
aivan ihmeellinen tapaus. Olin lintsannut monelta viestinnäntunnilta,
sillä puheen pitäminen videokameran edessä oli aivan kaamean pelottava
ajatus. En vain uskaltanut. Tiesin, että en todellakaan keskity
katsoessani videota mihinkään muuhuin kuin siihen, miten lihava ja ruma
olen. Pelkäsin, että masennun entistä pahemmin ja jään vain sänkyyn
makaamaan sen jälkeen. Joten päätin, etten tee sitä, vaikka se sitten
tarkoittaisikin sitä, etten pääse koko kurssista läpi. Eilen kun menin
tunnille juttelin opettajan kanssa ja sanoin suoraan, että en pysty,
koska mulla on syömishäiriö ja masennus. Yllätyksekseni opettaja olikin
ihan kannustava ja sanoi, ettei se mua siihen pakota ja että tunnin
jälkeen voidaan jutella siitä, miten sitten saan sen kurssin
suoritettua. Tunnin jälkeen opettajani paljasti, että hän tietää tasan
tarkkaan miltä musta tuntuu, koska hänellä on myös ollut paha bulimia.
Olin niin ihmeissäni. Opettajatkin on vain ihmisiä! Miten voi ihminen
olla 23-vuotias opiskelija, eikä silti tajua tuollaista asiaa.
Opettajia pitää ehkä vain opettajina joskus ala-asteella, mutta
kyllähän nyt tämän ikäisenä pitäisi tajuta, että ihmisiähän nekin on.
Opettajillakin on elämä opettamisen ulkopuolella. Tämä ihana opettajani
myös oli hyvin kannustava ja varmisti, että olenhan nyt varmasti
hoidossa tämän sairauteni vuoksi ja kannusti, että kyllä tästä oikeasti
voi selvitä. Opettajani oli ensimmäinen syömishäiriöstä ja
masennuksesta parantunut
ihminen, jonka koskaan olen tavannut. Hänellä on korkeakoulututkinto,
työpaikka ja aviomies. Se antoi mulle jollain tapaa ihan uudenlaista
toivoa ja valoa tähän tilanteeseen. Olen tiennyt, että tästä voi
parantua, mutta en ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi todella
parantunut.
Eilinen ihmeellinen tapaus sai mut paljon paremmalle mielelle. Opiskelu
ehkä sujuukin. En ole mokannut mitään vielä pysyvästi. Ehkä sillä, että
sanoo rehellisesti miten asiat on, voisikin pärjätä? Ehkä joku voikin
ymmärtää missä tilanteessa mä olen? Tuntuu niin uskomattomalta.
Kun puhuin PY:n kanssa tuosta puheen pitämisestä, ei PY tajunnut. Sanoi
vain, että kaikkia se pelottaa, menet sinne vaan. Niin ihmeellistä,
että joku vieras ihminen voi ymmärtää, kun paras ystäväkään, jonka
pitäisi ymmärtää mua kaikessa, ei ymmärrä.
keskiviikko, 23. marraskuu 2005
Kommentit