Eilen sattui aivan ihmeellinen tapaus. Olin lintsannut monelta viestinnäntunnilta, sillä puheen pitäminen videokameran edessä oli aivan kaamean pelottava ajatus. En vain uskaltanut. Tiesin, että en todellakaan keskity katsoessani videota mihinkään muuhuin kuin siihen, miten lihava ja ruma olen. Pelkäsin, että masennun entistä pahemmin ja jään vain sänkyyn makaamaan sen jälkeen. Joten päätin, etten tee sitä, vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä, etten pääse koko kurssista läpi. Eilen kun menin tunnille juttelin opettajan kanssa ja sanoin suoraan, että en pysty, koska mulla on syömishäiriö ja masennus. Yllätyksekseni opettaja olikin ihan kannustava ja sanoi, ettei se mua siihen pakota ja että tunnin jälkeen voidaan jutella siitä, miten sitten saan sen kurssin suoritettua. Tunnin jälkeen opettajani paljasti, että hän tietää tasan tarkkaan miltä musta tuntuu, koska hänellä on myös ollut paha bulimia. Olin niin ihmeissäni. Opettajatkin on vain ihmisiä! Miten voi ihminen olla 23-vuotias opiskelija, eikä silti tajua tuollaista asiaa. Opettajia pitää ehkä vain opettajina joskus ala-asteella, mutta kyllähän nyt tämän ikäisenä pitäisi tajuta, että ihmisiähän nekin on. Opettajillakin on elämä opettamisen ulkopuolella. Tämä ihana opettajani myös oli hyvin kannustava ja varmisti, että olenhan nyt varmasti hoidossa tämän sairauteni vuoksi ja kannusti, että kyllä tästä oikeasti voi selvitä. Opettajani oli ensimmäinen syömishäiriöstä ja masennuksesta parantunut ihminen, jonka koskaan olen tavannut. Hänellä on korkeakoulututkinto, työpaikka ja aviomies. Se antoi mulle jollain tapaa ihan uudenlaista toivoa ja valoa tähän tilanteeseen. Olen tiennyt, että tästä voi parantua, mutta en ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi todella parantunut.

Eilinen ihmeellinen tapaus sai mut paljon paremmalle mielelle. Opiskelu ehkä sujuukin. En ole mokannut mitään vielä pysyvästi. Ehkä sillä, että sanoo rehellisesti miten asiat on, voisikin pärjätä? Ehkä joku voikin ymmärtää missä tilanteessa mä olen? Tuntuu niin uskomattomalta.

Kun puhuin PY:n kanssa tuosta puheen pitämisestä, ei PY tajunnut. Sanoi vain, että kaikkia se pelottaa, menet sinne vaan. Niin ihmeellistä, että joku vieras ihminen voi ymmärtää, kun paras ystäväkään, jonka pitäisi ymmärtää mua kaikessa, ei ymmärrä.