Tulin
viikonloppuna todella sairaaksi. Flunssaan, ylläri ylläri. Eihän siitä
edellisestä nyt olekaan kovin kauaa aikaa. Räkää on kurkku ja nenä
täynnä. Niellä on vaikeaa. Hengittää on vaikeaa. Elämä on vaikeaa. Niin
se vain on. Aamulla mietin, että miksi ihmeessä edes lähdin eilen
illalla kotoa tänne opistolle? Olen kai vain ihan tyhmä. Olisin voinut
aloittaa syyslomailun viikon sairaslomalla. Hmph. Oikeastaan tajusin
tulleeni tänne siksi, että olin jättänyt niin paljon kamaa eli lähinnä
kirjoja ja vaatteita tänne, etten millään olisi pärjännyt ilman niitä
kahta viikkoa. Eli oikeastaan on ihan hyvä, että tulin. Tänään olen
lähinnä nukkunut ja syönyt. Ehkä teen vielä jotain. Olin yhdellä
tunnilla ja tarkoitus olisi vielä mennä toiselle. Jos vain ehdin
hakemaan nenänniisto paperia vessasta.
On tapahtunut ihan loistava juttu. Mä olen ihastunut! Ihanaa. Luulin,
etten enää ihastuisi. Että musta olisi tälläiset tunteet kadonneet.
Jotenkin olen alkanut tänä syksynä elämään. Olen saanut kavereita,
alkanut vähän sosiaalisemmaksi ja nyt vielä tämä ihastuskin.
Tälläistäkö elämä olikin? Näin mukavaa? Ihastus on ihana poika.
Älyttömän fiksu ja söpökin vielä. Me ollaan jonkinmoisia kavereita.
Tuskinpa olen mitään kovin kummoista vaikutusta kyseiseen poikaan
tehnyt, mutta... Ehkä joskus tämän vuoden aikana. Jollei sillä jo ole
jotain toista.
maanantai, 10. lokakuu 2005
Kommentit