Tulin viikonloppuna todella sairaaksi. Flunssaan, ylläri ylläri. Eihän siitä edellisestä nyt olekaan kovin kauaa aikaa. Räkää on kurkku ja nenä täynnä. Niellä on vaikeaa. Hengittää on vaikeaa. Elämä on vaikeaa. Niin se vain on. Aamulla mietin, että miksi ihmeessä edes lähdin eilen illalla kotoa tänne opistolle? Olen kai vain ihan tyhmä. Olisin voinut aloittaa syyslomailun viikon sairaslomalla. Hmph. Oikeastaan tajusin tulleeni tänne siksi, että olin jättänyt niin paljon kamaa eli lähinnä kirjoja ja vaatteita tänne, etten millään olisi pärjännyt ilman niitä kahta viikkoa. Eli oikeastaan on ihan hyvä, että tulin. Tänään olen lähinnä nukkunut ja syönyt. Ehkä teen vielä jotain. Olin yhdellä tunnilla ja tarkoitus olisi vielä mennä toiselle. Jos vain ehdin hakemaan nenänniisto paperia vessasta.

On tapahtunut ihan loistava juttu. Mä olen ihastunut! Ihanaa. Luulin, etten enää ihastuisi. Että musta olisi tälläiset tunteet kadonneet. Jotenkin olen alkanut tänä syksynä elämään. Olen saanut kavereita, alkanut vähän sosiaalisemmaksi ja nyt vielä tämä ihastuskin. Tälläistäkö elämä olikin? Näin mukavaa? Ihastus on ihana poika. Älyttömän fiksu ja söpökin vielä. Me ollaan jonkinmoisia kavereita. Tuskinpa olen mitään kovin kummoista vaikutusta kyseiseen poikaan tehnyt, mutta... Ehkä joskus tämän vuoden aikana. Jollei sillä jo ole jotain toista.