Sosiaalitoimistossa käymistä häpeän enemmän kuin mitään syömishäiriötä tai masennusta ikinä. Jotenkin tuntuu, ettei ne sossun rahat ole mulle tarkoitettu. En mä ole niin köyhä. Olkoon vain, ettei mulla mitenkään olisi varaa maksaa vuokraa, sähköä, puhelinta, ruokaa, vaatteita ja päiväsairaalamaksua (12e/pvä) mun sairaspäivärahasta, joka on laskettu opintotuen perusteella. Siltikin tuntuu siltä, ettei mulla ole oikeutta. Tosin juuri tuli mieleen, että ihan samoja valtion rahojahan ne opintotuen eurotkin on. Toisaalta opintotuki tietenkin maksaa itsensä valtiolle takaisin sitten myöhemmin... Mulla vain on niin huono omatunto tästä kaikesta. Onko mulla muka oikeus sairastaa?

Ensimmäisen kerran kun hakeuduin hoitoon syömishäiriön vuoksi, terveyskeskuksessa mut otti vastaa afrikkalainen mieslääkäri. Mulle tuli siitä niin paha mieli, että masennuskin syveni vain entisestään. Ajattelin, että siellä mistä se lääkäri on kotoisin nähdään nälkää ja käydään sotaa. Sitten se lääkäri tulee tänne ja hoitaa anorektikkoja ja bulmikkoja. Ei kai kehitysmaissa ole tälläisiä ongelmia? Ei niille varmaan tulisi mieleenkään ensin syödä kallista ruokaa ja sitten mennä oksentamaan sitä. No, hulluahan se onkin. Kyllä se vähän tuntuikin siltä, ettei se oikeastaan ymmärtänyt mikä mussa oli vikana.