Elämä sujuu
hyvin tasaisesti. Opiskelu sujuu jotenkin, tosin keskittymiskyky on
edelleen melko hukassa. Pelkään, että olen tuhonnut sen lopullisesti.
Masentaa, mutta vain hiukan. Ei ole millään tavalla toivoton olo. Voisi
kai sanoa, että menee jopa ihan hyvin. Oksentanut olen viime aikoina
vain kerran. Mutta kun asian on kerran oppinut, siihen on niin
äärettömän helppo turvautua vaikealla hetkellä!
Huomenna saan tietää, saanko oman kämpän. Elämä PYn kanssa yhteisessä
kämpässä on sujunut, mutta kaipaan silti omaa rauhaa. Tarvitsen sitä.
Tarvitsen tilaa, muuten en mahdu elämään. Tulevasta kämpästäni tosin
puuttuu kaikki mukavuudet, eli netti ja oma suihku, mutta sen verran
kai voin uhrata oman tilan eteen. Nettiä nyt pääsee käyttämään
koulussakin ihan niin paljon kuin vain haluaa. Pitäisi ehkä vielä
luopua televisiostakin, jotta saisin käytettyä iltani hyödyksi eli
tentteihin lukemiseen, mutta enhän mäkään nyt koko elämästäni voi
luopua.
Luen Kaarin Fossumin Hullujenhuonetta. Hyvä kirja. Miksi mä aina haluan
lukea masentuneista ja ahdistuneista ihmisistä? Toisaalta ei kai olisi
intoa lukea kirjaa, joka olisi pelkkää auringon paistetta ja naurua.
Oikeasti mun pitäisi lukea kolmea järkyttävän vaikeaa tenttikirjaa. Mä
olen vain niin väsynyt.
tiistai, 13. syyskuu 2005
Kommentit