Elämä sujuu hyvin tasaisesti. Opiskelu sujuu jotenkin, tosin keskittymiskyky on edelleen melko hukassa. Pelkään, että olen tuhonnut sen lopullisesti. Masentaa, mutta vain hiukan. Ei ole millään tavalla toivoton olo. Voisi kai sanoa, että menee jopa ihan hyvin. Oksentanut olen viime aikoina vain kerran. Mutta kun asian on kerran oppinut, siihen on niin äärettömän helppo turvautua vaikealla hetkellä!

Huomenna saan tietää, saanko oman kämpän. Elämä PYn kanssa yhteisessä kämpässä on sujunut, mutta kaipaan silti omaa rauhaa. Tarvitsen sitä. Tarvitsen tilaa, muuten en mahdu elämään. Tulevasta kämpästäni tosin puuttuu kaikki mukavuudet, eli netti ja oma suihku, mutta sen verran kai voin uhrata oman tilan eteen. Nettiä nyt pääsee käyttämään koulussakin ihan niin paljon kuin vain haluaa. Pitäisi ehkä vielä luopua televisiostakin, jotta saisin käytettyä iltani hyödyksi eli tentteihin lukemiseen, mutta enhän mäkään nyt koko elämästäni voi luopua.

Luen Kaarin Fossumin Hullujenhuonetta. Hyvä kirja. Miksi mä aina haluan lukea masentuneista ja ahdistuneista ihmisistä? Toisaalta ei kai olisi intoa lukea kirjaa, joka olisi pelkkää auringon paistetta ja naurua. Oikeasti mun pitäisi lukea kolmea järkyttävän vaikeaa tenttikirjaa. Mä olen vain niin väsynyt.