Tulin kotiin lauantaina, vaikka mun piti jäädä opiskelupaikkakunnalle opiskelemaan. En jaksanut olla siellä. Talvikenkiinkin ilmestyi jostain reikä, joten oli kuitenkin pakko lähteä jonnekin kenkäkauppaan. Tentti meni varmaankin läpi. Inhoan tenttejä, jossa tenttikysymyksenä on tenttikirjan nimi. Toisaalta sellaisiin on hirveän helppoa vastata, toisaalta on aina vaikeaa saada hyvää arvosanaa, kun kuitenkin aina unohtaa mainita jotain olennaista. Mutta onhan se aina kiva saada 3 opintoviikkoa, opintopisteinä sitten mitä lie, varmaankin jotain 7. Kuulostaapa paljolta! Tältä syksyltä ei kasassa olekaan vielä yhtään, joten ihan mukavaa. Saahan sen uusia, jos siitä nyt joku ykkönen tulee.

Talvikengätkin löytyi Andiamosta. Köyhdyin niistä hurjat 75 euroa, mutta on ne niin ihanat. Ruskeaa mokkanahkaa, sisällä aivan ihanan pehmeää karvaa ja varressa sellainen kiva nyöri. Lahkeet ilmeisesti tungettan aina sinne saappaan sisään, mutta voi kai niitä käyttää niinkin, että lahkeet on päällä. Tosin farkut ainakin varmaan värjää ne inhottavasti... Niitä voi käyttää hameenkin kanssa. Tosin mulla ei kai ole yhtään hametta, joka mahtuisi mun päälle.

Mun pitäisi mennä itsenäisyyspäivän tanssiaisiin, mutta ei mulla ole pukua. Eikä mulla toisaalta ole varaa mitä kallista ostaakaan, joten pitää ehkä kyhätä jonkinlainen mekko itse. Olen kyllä ehkä maailman surkein ompelija, mutta täytyy toivoa, että äiti vähän auttaisi. Voisin ostaa jotain satiinia ja tehdä siitä jonkun kivan mekon. Haluaisin sellaisen vähän lyhyemmän mallin, jossa olisi jotain tylliä siinä hameosassa. Ehkä jotain kymmenen, viisitoista senttiä polven alapuolella. Käsittääkseni ne on pukujuhlat ja puvun kai pitäisi olla pitkä, mutta ei kai se kauhea virhe ole tuollaiseen vähän lyhyempään pukeutua, jos se kuitenkin on muuten juhlava?

Taisin vähän ylireagoida sen vammaistuen kanssa. Ihan mikä tahansa raha on ihan hyvä. Vammaistuki vaan kuulostaa niin sairaalta. Ihan siltä, että mä oikeasti olisin pysyvästi sairas. Kuntoutusraha taas vaikuttaa jotenkin valoisemmalta, että mä olisin jo parantumassa. Pitää kai kuitenkin vain ottaa se, mitä saa. Jos nyt saan mitään. Aion kuitenkin valittaa siitä kuntoutustuestakin. Päiväosaston sosiaalityöntekijä hoitaa näitä asioita mun kanssa, mikä musta on aivan ihanaa! Mun asioista välitetään, ja ne oikeasti haluaa, että mä parannun. Ihanaa.