Väsyttää. Koitan
lukea ja samalla etsiä praktikumiini jotain aihetta. Ei mitään
mielessä. Kirjoitan koulun tietokoneluokassa ja pelkään
vainoharhaisesti jonkun löytävän blogini ja tunnistavan minut siitä.
Vaikka ei siitä minua voi tunnistaa. Jollei siis nyt näe minun sitä
kirjoittavan. Hyvin ahdistavaa.
Viikonloppuna oli niin mukavaa. Olin kotona ja tapailin kavereita, en
ollut kovinkaan stressaantunut mistään. Sitten kun menin omaan
asuntooni käymään, iski ahmimisvimma. Litrakaupalla jäätelöä ja
kinuskikastiketta kurkusta alas ja heti oksentamaan. Niin hullua. Olen
käyttäytynyt aivan normaalisti koko ajan kun olen täällä korvessa.
Miksi siis palaan heti vanhoihin tapoihini, kun olen muutaman tunnin
yksin kotona? Käsittämätöntä. Sanoisin, että siinä asunnossa on jotakin
pahaa, mutta valitettavasti en voi syyttää käytöksestäni asuntoani.
Bulimiani alkoi aivan toisissa olosuhteissa aivan toisessa kaupungissa.
Kela aiheuttaa ylimääräistä hiustenlähtöä täälläkin. Ei päätöstä
opintotuesta tai kuntoutustuesta, ei mistään. Kummankin hakemisesta on
jo hyvä tovi aikaa. Olen soitellut niiden perään, mutta ei mitään
tulosta. Alan olla jo vähän huolissani. En tiedä, miten pärjään jos en
ensi kuuhun mennessä saa rahaa. Lainasin isältäni 400 euroa tämän kuun
maksuihin, mutta tuskin se nyt ensi kuussa mitään enää suostuu
lainaamaan. Varsinkin kun tämä takaisinmaksu kyky nyt on mitä on. En
haluaisi stressata rahasta. Olisi kivaa olla rikas.
tiistai, 20. syyskuu 2005
Kommentit