Väsyttää. Koitan lukea ja samalla etsiä praktikumiini jotain aihetta. Ei mitään mielessä. Kirjoitan koulun tietokoneluokassa ja pelkään vainoharhaisesti jonkun löytävän blogini ja tunnistavan minut siitä. Vaikka ei siitä minua voi tunnistaa. Jollei siis nyt näe minun sitä kirjoittavan. Hyvin ahdistavaa.

Viikonloppuna oli niin mukavaa. Olin kotona ja tapailin kavereita, en ollut kovinkaan stressaantunut mistään. Sitten kun menin omaan asuntooni käymään, iski ahmimisvimma. Litrakaupalla jäätelöä ja kinuskikastiketta kurkusta alas ja heti oksentamaan. Niin hullua. Olen käyttäytynyt aivan normaalisti koko ajan kun olen täällä korvessa. Miksi siis palaan heti vanhoihin tapoihini, kun olen muutaman tunnin yksin kotona? Käsittämätöntä. Sanoisin, että siinä asunnossa on jotakin pahaa, mutta valitettavasti en voi syyttää käytöksestäni asuntoani. Bulimiani alkoi aivan toisissa olosuhteissa aivan toisessa kaupungissa.

Kela aiheuttaa ylimääräistä hiustenlähtöä täälläkin. Ei päätöstä opintotuesta tai kuntoutustuesta, ei mistään. Kummankin hakemisesta on jo hyvä tovi aikaa. Olen soitellut niiden perään, mutta ei mitään tulosta. Alan olla jo vähän huolissani. En tiedä, miten pärjään jos en ensi kuuhun mennessä saa rahaa. Lainasin isältäni 400 euroa tämän kuun maksuihin, mutta tuskin se nyt ensi kuussa mitään enää suostuu lainaamaan. Varsinkin kun tämä takaisinmaksu kyky nyt on mitä on. En haluaisi stressata rahasta. Olisi kivaa olla rikas.