Kahdeksan kuukauden hiljaiselon jälkeen ne ovat täällä taas. Ensin ihan vähäisenä, tuskin ollenkaan ja nyt parin viikon päästä hurjina ja tuskallisina. Kuukautiset. Vihaan niitä. En todellakaan halua mitään kuukautisia. Mitä muka niillä teen? Olin niin onnellinen, kun ne olivat poissa. Tai no en nyt onnellinen, mutta onnellinen siitä kyseisestä asiasta, ettei kaiken muun päälle tarvitse vielä niistäkin kärsiä. Luulin jo päässeeni niistä ikiajoiksi. Mutta. Minä olen nainen, ja minulla on kuukautiset. Ennen en niistä juuri kärsinyt, mutta nyt ilmeisesti vuodan koko kahdeksan kuukauden veret kerralla. Vuodan kuin tapettu sika! Mikään suoja ei pidä. Mahaan sattuu. Pyörryttää. Miten tämä voikin olla tälläistä? Naisena oleminen on likaista ja ällöttävää. Mieluiten olisin kuukautiseton nainen. Pakko alkaa taas laihduttamaan kunnolla, jotta saisin ne pois. Tämä säännöllinen elämäntapa on tuonut ne takaisin. Ei hyvä. Vihaan kaikkea. Eniten vihaan kuitenkin itseäni. Miksi voi miksi mä en voi onnistua edes tässä yhdessä asiassa?