Yritin
viikonloppuna työntää ahdistuksen syrjään ja launtaina herätessäni
päätin lähteä Turkuun. Oli mukava nähdä tyttöjä pitkästä aikaa ja oli
oikeastaan ihan kivaa. Olen ylpeä itsestäni. Toisaalta reissu ei
tuntunut niin mukavalta, enkä voinut olla ajattelematta koko ajan sitä,
mitä tytöt minusta ajattelevat. Siis siitä, että olen lihonut niin
valtavasti. Kukaan ei asiasta mitään maininnut, muuta kuin että "sä
olet niin muuttunut!" eli suomeksi: sä olet nykyään niin lihava.
Opiskeluista ja kesätöistä kysyttäessä vastailin lähinnä
ympäripyöreästi naurehdellen tekemisistäni; en mä mitään tee, en mä
tiedä mitä mä alan tehdä syksyllä. Nyt ne kuvittelevat, että olen vain
laiska ja tyhmä. En kertonut masennuksesta ja syömishäiriöstä, ne
olisivat vain pilanneet tunnelman. Ahdistuin jo etukäteen siitä, että
seuraavan kerran pitäisi tavata jo ennen joulua. Eikö kerran vuodessa
tai kahdessa riittäisi? Kohta kai minunkin pitäisi kutsua tytöt
viettämään viikonloppua Tampereelle. Ahdistaa. En jaksa.
Opiskelun aloittaminen on vaivalloista. En millään jaksaisi hypätä
jatkuvasti KELAssa selvittelemässä tukia ja täyttämässä hakemuksia.
Kuntoutustukeenkin tarvitaan liitteitä toisensa perään! Ei minulla ole
energiaa etsiä kaiken maailman todistuksia, vaikka nyt suurin piirtein
tiedänkin mistä ne löytyisi. Herää kysymys, jaksanko muka opiskella,
jos en jaksa paria hakemusta täyttää? Toivon, että jaksan. Haluaisin
niin jaksaa. Lepäilen nyt pari viikkoa. Lääkitystäkin nostettiin.
Diapameja lääkäri ei suostunut kirjoittamaan, vaikka aivan
epätoivoisesti olisin niiden tarpeessa kaikkine pelkoineni.
Kuntoutustukihakemukseeni kirjattiin, että aion suorittaa yli 50
opintoviikkoa ensi vuonna. Tarkemmin ajateltuna kuntoutuvalta ihmiseltä
se olisi melkoinen saavutus. KELAn tädistä se ilmeisesti oli ihan
kohtuullinen määrä. Toivottavasti se hakemus ei sido minua mitenkään
niiden kaikkien ovareiden suorittamiseen, kun näin esimerkkinä viime
vuodelta opintoviikkosaldo on muistaakseni jotain viisi. Ihan sama, kun
en kuitenkaan koko tukea varmaan edes tule saamaan. Saavatpahan
naureskella hakemukselleni. Jotain iloa kai niidenkin työpäivään.
maanantai, 8. elokuu 2005
Kommentit