Yritin viikonloppuna työntää ahdistuksen syrjään ja launtaina herätessäni päätin lähteä Turkuun. Oli mukava nähdä tyttöjä pitkästä aikaa ja oli oikeastaan ihan kivaa. Olen ylpeä itsestäni. Toisaalta reissu ei tuntunut niin mukavalta, enkä voinut olla ajattelematta koko ajan sitä, mitä tytöt minusta ajattelevat. Siis siitä, että olen lihonut niin valtavasti. Kukaan ei asiasta mitään maininnut, muuta kuin että "sä olet niin muuttunut!" eli suomeksi: sä olet nykyään niin lihava. Opiskeluista ja kesätöistä kysyttäessä vastailin lähinnä ympäripyöreästi naurehdellen tekemisistäni; en mä mitään tee, en mä tiedä mitä mä alan tehdä syksyllä. Nyt ne kuvittelevat, että olen vain laiska ja tyhmä. En kertonut masennuksesta ja syömishäiriöstä, ne olisivat vain pilanneet tunnelman. Ahdistuin jo etukäteen siitä, että seuraavan kerran pitäisi tavata jo ennen joulua. Eikö kerran vuodessa tai kahdessa riittäisi? Kohta kai minunkin pitäisi kutsua tytöt viettämään viikonloppua Tampereelle. Ahdistaa. En jaksa.

Opiskelun aloittaminen on vaivalloista. En millään jaksaisi hypätä jatkuvasti KELAssa selvittelemässä tukia ja täyttämässä hakemuksia. Kuntoutustukeenkin tarvitaan liitteitä toisensa perään! Ei minulla ole energiaa etsiä kaiken maailman todistuksia, vaikka nyt suurin piirtein tiedänkin mistä ne löytyisi. Herää kysymys, jaksanko muka opiskella, jos en jaksa paria hakemusta täyttää? Toivon, että jaksan. Haluaisin niin jaksaa. Lepäilen nyt pari viikkoa. Lääkitystäkin nostettiin. Diapameja lääkäri ei suostunut kirjoittamaan, vaikka aivan epätoivoisesti olisin niiden tarpeessa kaikkine pelkoineni. Kuntoutustukihakemukseeni kirjattiin, että aion suorittaa yli 50 opintoviikkoa ensi vuonna. Tarkemmin ajateltuna kuntoutuvalta ihmiseltä se olisi melkoinen saavutus. KELAn tädistä se ilmeisesti oli ihan kohtuullinen määrä. Toivottavasti se hakemus ei sido minua mitenkään niiden kaikkien ovareiden suorittamiseen, kun näin esimerkkinä viime vuodelta opintoviikkosaldo on muistaakseni jotain viisi. Ihan sama, kun en kuitenkaan koko tukea varmaan edes tule saamaan. Saavatpahan naureskella hakemukselleni. Jotain iloa kai niidenkin työpäivään.