Mulle on iskenyt päälle aivan kamala pääsykoestressi. Niihin on enää niin vähän aikaa ja todennäköisesti aloitin lukemisen aivan liian myöhään. Toki aloitin lukemisen jo vuoden alussa, mutta vasta nyt keskittymiskyky alkaa olemaan sitä luokkaa, että lukemisesta on jotain hyötyäkin. Pystyn lukemaan päivässä enemmän kuin yhden sivun. Tuntuu niin turhalta olla päiväosastolla, kun tietää, että kotona pystyisi keskittymään lukemiseen paljon paremmin. Päiväosastolla on aina teevee auki, jos menossa ei ole jokin leffa niin vähintään tv-shop pauhaa taustalla. Pitäisi varmaan jäädä "lomalle" pääsykokeisiin asti, mutta olen kyllä täysin varma, ettei siihen siellä suostuta. Mulle mielekäs opiskelupaikka on joka tapauksessa tärkeämpää kuin parantuminen. Masennuksen suhteen olen jo ihan selkeästi voitolla. Toki tajuan, että seuraavan vastoinkäymisen myötä takapakkia tulee luultavasti taas valtavasti.

Osastolla on yksi terapeutti, jota en kerta kaikkiaan vain voi sietää. Se on niin ärsyttävä ämmä, etten tajua, miten sellainen voi olla siellä töissä. Luulisi, että tuollaisiin paikkoihin vaadittaisiin jonkinlaista alalle soveltuvuutta. Eipä näköjään vaadita.

Ihanaa huomata, että mulla on lukijoitakin. En ole oikeastaan ajatellut, että tätä kukaan lukisi. Toisille bulimikoille ja muille syömishäiriöisille tämä varmaan onkin hyvää luettavaa. Luen mäkin aina mielelläni muiden syömishäiriöisten kirjoituksia. On niin ihanaa tietää, etten mä ole ainoa, joka on mennyt näin sekaisin ruuasta.