En muistanutkaan, miten ihanaa on olla kotona. Ihan olla vain, omassa kämpässä. En ole muistanut, miten ihana koti mulla on. Näinä viikonloppuina olen ollut lähinnä kavereiden luona, vanhempien luona tai jossain muualla ja käynyt ihan omassa kodissani vain pesemässä pyykkiä. Ihan tuhlausta! Rakastan mun kotia. Siellä on hyvä tunnelma, vaikka siellä mä olenkin usein voinut erittäin pahoin. Usein muistan, että mun koti on ruma ja väärin sisustettu ja väärillä väreillä rempattu. Se on kai vain mun yleistä pessimismiä. Se on kaunis. Eikä siellä ole pölypalloja lattioilla.

Ihan kohta pitää lähteä sossuun. Kuntoutustukea ei herunut. "Sä olet kyllä vajaakuntoinen, mutta sitten kun sä löydät jonkin oikean opiskelupaikan, me voidaan myöntää sulle tää tuki." Eli, jos tästä lähtisin opiskelemaan vaikkapa lähihoitajaksi, saisin tukea. Riippumatta siitä, pystyisinkö mä loppujen lopuksi koskaan sitä työtä tekemään. Mä haluun opiskella juuri tätä! Valtiotiede on mun juttu! Hassua on se, ettei kukaan muu sitä pysty käsittämään.