Nyt on kuulemma
kesä ohi, sanoi isäni. Syksy alkaa tästä. Olen kyllä vähän eri mieltä
tuosta asiasta. Kesää pitäisi olla vielä reilusti yli puolet jäljellä!
En ole ollenkaan sisäistänyt tätä koko kesää vielä. En oikein tiedä
mitä odotan. Kesätunnetta, kai. Mun kesätunteeseen kuulu voimakas
kukkien tuoksu, kuuma aurinko ja paikoitellen ihan kuivunut ja palanut
nurmi, niin ja tietenkin paksut kesäkirjat! Onneksi ei tänä kesänä
tarvitse tehdä töitä. Vaikka tekisin mitä työtä, kehittäisin siitä
itselleni kaamean stressin. Jo se, että pitäisi mennä töihin on
stressaavaa. En nukkuisi koko yönä kun pelkäisin nukkuvani pommiin
aamulla. Ihan järjetöntä. Mutta ihanaa, ettei tarvitse kuluttaa
kauniita kesäpäiviä tiskaten likaisia astioita, siivoten pöytiä,
tarjoillen, kuunnellen asiakkaiden valitusta ja vakituisten
työntekijöiden valitusta. Siis katsellen kateellisena toisten ihmisten
lomaa. Ensi viikolla voisin mennä ostamaan uudet bikinit
alennusmyynneistä (vanhat ei enää mahdu päälle) ja toivoa rantailmoja.
Sitten voisin pyöräillä joka päivä rannalle lukemaan ja yrittää ottaa
rennosti.
Turun pääsykoetulokset tulee perjantaina! Iiks. Vaikka tiedän, ettei ne
nyt ennen torstaita tule missään tapauksessa nettiinkään, niin käyn
joka päivä katsomassa nettisivut sydän pamppaillen. Olisiko sittenkin?
No ei. Ei ainakaan juhannuksen aikana. Joka vuosi tulokset on tulleet
jotenkin salakavalasti ja yllättäen, vaikka niitä olenkin odottanut
kovasti. Ei mulla nyt mitään suuria odotuksia ole; tuskin sinne tulen
pääsemään. Jännittää silti, kaikkien kavereidenkin puolesta. Jos joku
muu olisikin päässyt, vaikka mä en. Olen jo henkisesti valmistautunut
viettämään ensi vuoden keskellä korpea kansanopistossa tehden cumua,
approa ja joitain perusopintoja. Ei ole mitään järkeä jäädä tännekään
vain istumaan ja ihmettelemään. Maksakoon sitten mitä maksaa. Rahaahan
se vain on. Näin on hyvä sanoa, etenkin jos saan sen KELAn
kuntoutustuen.
PY:ltä varastettiin pyörä juhannuksena! Mur mur. Ikävää, ettei omaan
pihaansa voi edes jättää lukittua pyörää, se vielä oli siis lukittu
siihen pyörätelineeseen kiinni. Mun juhannuksen saldo on rupi keskellä
otsaa. En tiedä, onko se finni vai hyttysenpurema vaik sekä että. Ikävä
kuitenkin.
Kiitokset Pauliinan ja JL kannustavista kommenteistanne! Positiiviset
kommentit parantaa mun oloa huomattavasti silloin kun on tuommoinen
päivä, jolloin elämä ei oikein maistu. Tällä hetkellä se olo on ainakin
hieman väistynyt.
sunnuntai, 26. kesäkuu 2005
Kommentit