Nyt on kuulemma kesä ohi, sanoi isäni. Syksy alkaa tästä. Olen kyllä vähän eri mieltä tuosta asiasta. Kesää pitäisi olla vielä reilusti yli puolet jäljellä! En ole ollenkaan sisäistänyt tätä koko kesää vielä. En oikein tiedä mitä odotan. Kesätunnetta, kai. Mun kesätunteeseen kuulu voimakas kukkien tuoksu, kuuma aurinko ja paikoitellen ihan kuivunut ja palanut nurmi, niin ja tietenkin paksut kesäkirjat! Onneksi ei tänä kesänä tarvitse tehdä töitä. Vaikka tekisin mitä työtä, kehittäisin siitä itselleni kaamean stressin. Jo se, että pitäisi mennä töihin on stressaavaa. En nukkuisi koko yönä kun pelkäisin nukkuvani pommiin aamulla. Ihan järjetöntä. Mutta ihanaa, ettei tarvitse kuluttaa kauniita kesäpäiviä tiskaten likaisia astioita, siivoten pöytiä, tarjoillen, kuunnellen asiakkaiden valitusta ja vakituisten työntekijöiden valitusta. Siis katsellen kateellisena toisten ihmisten lomaa. Ensi viikolla voisin mennä ostamaan uudet bikinit alennusmyynneistä (vanhat ei enää mahdu päälle) ja toivoa rantailmoja. Sitten voisin pyöräillä joka päivä rannalle lukemaan ja yrittää ottaa rennosti.

Turun pääsykoetulokset tulee perjantaina! Iiks. Vaikka tiedän, ettei ne nyt ennen torstaita tule missään tapauksessa nettiinkään, niin käyn joka päivä katsomassa nettisivut sydän pamppaillen. Olisiko sittenkin? No ei. Ei ainakaan juhannuksen aikana. Joka vuosi tulokset on tulleet jotenkin salakavalasti ja yllättäen, vaikka niitä olenkin odottanut kovasti. Ei mulla nyt mitään suuria odotuksia ole; tuskin sinne tulen pääsemään. Jännittää silti, kaikkien kavereidenkin puolesta. Jos joku muu olisikin päässyt, vaikka mä en. Olen jo henkisesti valmistautunut viettämään ensi vuoden keskellä korpea kansanopistossa tehden cumua, approa ja joitain perusopintoja. Ei ole mitään järkeä jäädä tännekään vain istumaan ja ihmettelemään. Maksakoon sitten mitä maksaa. Rahaahan se vain on. Näin on hyvä sanoa, etenkin jos saan sen KELAn kuntoutustuen.

PY:ltä varastettiin pyörä juhannuksena! Mur mur. Ikävää, ettei omaan pihaansa voi edes jättää lukittua pyörää, se vielä oli siis lukittu siihen pyörätelineeseen kiinni. Mun juhannuksen saldo on rupi keskellä otsaa. En tiedä, onko se finni vai hyttysenpurema vaik sekä että. Ikävä kuitenkin.

Kiitokset Pauliinan ja JL kannustavista kommenteistanne! Positiiviset kommentit parantaa mun oloa huomattavasti silloin kun on tuommoinen päivä, jolloin elämä ei oikein maistu. Tällä hetkellä se olo on ainakin hieman väistynyt.