En mennyt pääsykokeisiin. En vain pystynyt. Heräsin aamulla ihan normaalisti, join kahvia, meikkailin ja laitoin hiukset. Sitten iski hirveä paniikki. Mulla oli kuuma, hiki valui vaikka olin pelkillä alusvaatteilla. Aloin sovitella vaatteita, eikä mikään tietenkään ollut hyvä, mikään ei sopinut. Näytin kaikissa hirvittävän lihavalta ihrapallolta. Missasin kokeen. Sen sijaan menin päiväosastolle pyörittelemään peukaloitani. Inhottavaa. Lähettelin monta tekstiviestiä ja kerroin, että joo, en mä tulekaan kokeeseen. Paras oli kuitenkin äitini iltapäivällä, kun menin käymään kotona: "Eikös sinne Jyväskylään olisi ollut helpointa päästäkin?". Siinä vaiheessa teki jo mieli heittää kahvikuppi äidin naamalle. Ihan kun mulla nyt ei olisi muutenkin ollut jo tarpeeksi paha olo? Pitääkö sitä vielä lisätä tuollaisilla kommenteilla. Luulisi äidin nyt tuntevan mut niin hyvin, etten kestä tuollaista. On mulla paha olla tästä jutusta. Sitä voi olla muiden vaikeaa ymmärtää, mutta kynnys lähteä tänä aamuna Jyväskylään oli aivan liian suuri. Ja kyllä, syy todellakin oli se, että olen läski. Paniikkikohtaus. Mulla ei ole paniikkikohtausten varalta mitään lääkkeitä, enkä kyllä ole varma, olisko niitä kannattanut pääsykokeisiin mennessä ottaakaan. En ole saanut paniikkikohtauksia pitkään aikaan. Viime ajat on olleet niin stressaavia, että en kestä tätä. En kestä enää mitään.

Yritän olla inhoamatta itseäni aivan suunnattomasti tämän jutun vuoksi. Yritän pitää itseni kasassa ja unohtaa koko asian. Vakuuttelen itselleni, että kahdet pääsykokeet oli ihan riittävästi. Vaikka yritän, niin tunnen oloni silti maailman paskimmaksi ihmiseksi. Jotenkin mun pitäisi itseäni rankaista. Olla vaikka syömättä viikko, kun enää ei ole tekosyytä syödä sen vuoksi, että lukiessa ajatus kulkisi paremmin. Nyt on luvut luettu, ainakin hetkeksi. Ansaitsen syödä vasta kun alan lukemaan seuraavaan tenttiin.

Päätä särkee. Nukuin ainakin puolentoista tunnin päiväunet. Ihan tukkonen olo.