Kaikki tuntuu
taas epäonnistuvan. Kouluun pitäisi mennä maanantaina, mutta ei ole
mitään tietoa siitä, menenkö. Tällä hetkellä on tunne, etten mene.
Kaikki on yhtä suurta sotkua! Kaikki on pilalla. Olen taas tapojeni
mukaisesti onnistunut pilaamaan kaiken, juuri kuin tämän yhden ainoan
pienen asian piti onnistua. Huomenna soitan koululle ja vaikka rukoilen
ja itken, jotta saisini yhden hengen huoneen. Jätän PYn yksin
pohtimaan, mitä tehdä ja missä asua. Ajattelen itseäni, sillä minulle
tämä on tärkeää. Tuntuu siltä, että tästä asiasta olisi kiinni koko
elämä. Se, tulenko enää koskaan pärjäämään missään. Varmasti
lannistunkin, jos tämä nyt todella menee pieleen.
Koko juttu voisi olla uusi alku. Voisin aloittaa terveellisemmän
elämän, opiskella todella ahkerasti, saada uusia ystäviä... Kaikki
voisi olla vihdoinkin kunnossa. Voisin edes lyhyen hetken ajan tuntea
kuuluvani jonnekin. Tarkemmin ajateltuna voisi olla hyvä, jos PY ei
edes opiskelisi samassa koulussa, jos en näkisi PYä niin usein. Miten
voisin muka aloittaa uuden elämän, jos osa vanhaa elämääni olisi
paikalla? Nyt on vain saatava se oma huone.
tiistai, 16. elokuu 2005
Kommentit