Kesä on niin
ihana. Olen ottanut nyt kaksi päivää aurinkoa, enkä ole tehnyt juuri
mitään muuta. Huomasin olevani vaaleampi kuin aina tosi vaalea Paras
Ystävä. Eihän se käy päinsä, ei mitenkään. Siis ottamaan aurinkoa. Ja
nyt olen ruskea. Ostin jopa bikinit ja olen kehdannut käyttää niitä,
vaikka olenkin aivan jättimäisen lihava valas. Olen vain yrittänyt
ajatella, että mitä se kenellekään kuuluu miltä mä näytän. Ei ihan ole
onnistunut, mutta halu ruskettua on kuitenkin vienyt voiton
läskiahdistuksesta. Ruskettunut läski on edes vähän kauniimpi kuin
vitivalkoinen läski.
Yritän vain lukea kesätenttiin ja olla
ahdistumatta liikaa siitä, etten mä ole töissä. Tuntuu siltä, että mun
pitäisi olla ja ansaita paljon rahaa. Raha ahdistaa mua. En kestä sitä,
miten koko elämä ja maailma vain pyörii rahan ympärillä. Se on aivan
järjetöntä! Ihan kuin elämän koko tarkoitus vain olisi ansaita
mahdollisimman suuri omaisuus. En käsitä mistä olen saanut näin suuren
ahdistuksen rahasta, ei meillä kotonakaan rahaa koskaan ole Jumalana
pidetty. Ilmeisesti se on vain sitä, mitä pitäisi olla.
Pitäisi olla rikas, kaunis ja laiha, opiskella yliopistossa,
seurustella vakavasti, kasvattaa pitkät hiukset, olla hillitty mutta
samalla räväkkä ja villi, harrastaa paljon kaikkea, ei istua koskaan
kotona, kasvattaa yrttejä ruukuissa ikkunalaudalla, laittaa kynsiin
ranskalainen manikyyri, lukea paljon klassikkoja, saada tenteistä vain
parhaita numeroita, olla seitsemän ällän ylioppilas, ei katsoa koskaan
teeveetä ja syödä vain terveellisesti. Jäiköhän jotain mainitsematta?
Varmasti. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, ja aina keksisin siihen
lisää kohtia, joita en täytä.
Voisin opetella olemaan
tyytyväisempi elämääni. Nytkin voisin olla tyytyväinen mun kauniista
rusketuksesta! Mutta kun en voi, koska se ei ole täydellinen. Kaikilla
Hennesin myyjillä on täydellinen, kaunis rusketus, mulla ei. Voisin
olla tyytyväinen siitä, että olen lukenut tänään sata sivua
tenttikirjaa. En voi, koska en lukenut koko
kirjaa. En kai olisi tyytyväinen itseeni, vaikka tekisin mitä. Aina
voisi asiat tehdä paremmin. Miten voisin oppia hyväksymään itseni,
olemaan vaatimatta itseltäni täydellisyyttä kaikessa? Voiko olla hyvä,
vaikka ei olisikaan täydellinen ja aina paras? Voiko tyytyä vähempään
kuin täydellisyyteen?
maanantai, 4. heinäkuu 2005
Kommentit