Elämä on yhtä suorittamista. Pitää suoriutua siitä, tästä ja tuosta. Mulla on nyt työn alla ainakin parikymmentä erilaista suoritusta. Mikään ei ole valmis, mutta uutta pukkaa päälle vain yhä tiuhemmalla tahdilla. Ei tälläistä jaksa. Juuri tätä mä olen aina inhonnut. Sitä, että elämä on vain yksi suoritus, josta pitää suoriutua mahdollisimman hyvin arvosanoin. Juuri tästä mun kaikki ongelmat on lähteneet liikkeelle. Siitä, että mä en ole yltänyt niihin suorituksiin ja arvosanoihin, joihin olisi pitänyt.

Suoritus on muuten yllättävän vaikea asia ihan noin sananakin. Otsikkoon kirjoitin ensiksi "suritus". Sen jälkeen "suoristus". Joten ei ole helppoa elämä. Jotenkin kai surituksen ja suoristuksen voisi katsoa liittyvän suoritukseen, joten ei huolta. Suritus siinä mielessä, että kaikki tämän suorittamisen paine aiheuttaa päähäni vaikeanlaista surinaa. Suoristus siksi, että helpoin tapa suorittaa olisi vain vetää mutkat suoriksi ja antaa mennä. Mutta ei. Enhän mä niin voi tehdä. Mulle ainoa tapa suorittaa on täydellinen suoritus. Kaikki muu on pelkkää paskaa.