Elämä
alkaa taas käydä liian ahdistavaksi. Tällä kertaa ahdistukseni syy on
kämppis, minun rakas Paras Ystäväni. Alunperin ajattelin yhdessä
asumisen olevan loistava ajatus, sitten tulin toisiin ajatuksiin, mutta
silloin oli jo liian myöhäistä hankkia omaa huonetta. Nyt kuitenkin
jaan huoneeni mielummin Parhaan Ystävän kanssa kuin jonkun täysin
vieraan, tosin vieraan kanssa asuminen voisi olla huomattavasti
helpompaa. Parhaalle Ystävälle tulee asioista sanottua ihan eri tavalla
kuin jollekin vieraammalle. On meidän yhteisasuminen sujunut ihan
hyvin. Paras Ystävä vain on kovin ahdistunut ja vaikeassa tilanteessa,
joka tietenkin lisää myös omaa ahdistustani. Olen liian herkkä ihmisten
suhteen, ja otan kaikkien murheet ja ahdistukset aina omille
harteilleni.
Toisaalta taas olen ilkä. Ilkeä ja paha ihminen. Miksi, voi miksi mun
pitää aina avautua kaikista asioista? Miksi mä en yhtään ajattele, että
totuuden kuuleminen tekee toisista niin älyttömän pahaa? Ei mulla
oikeasti ole oikeutta sanoa kenellekään mitään pahaa, oli se sitten
totta tai ei. Ei se, että mulla itsellä on ahdistus oikeuta mua
keventämään omaa ahdistustani kenenkään toisen kustannuksellä. Mä vain
olen niin kovin, kovin kateellinen.
Paras Ystävä on alkanut henkistyä. Minun mielestä sen henkistyminen,
oman itsensä ja tarkoituksensa etsiminen on lähinnä pakkomielteistä. PY
on stressaantunut, nukkuu huonosti, eikä sille maistu ruoka. Aina se on
ollut laiha, mutta nyt se on vielä entisestäänkin laihtunut. Mainitsen
PY:lle tuosta, että sen toiminta on ihan kamalan pakkomielteistä, josta
PY ei tietenkään tykännyt. Enkä mä olisi saanut missään tapauksessa
sanoa mitään sellaista. PY sanoi mulle, että mä taidan olla vain
kateellinen, kun en itse ole vielä samalla tasolla. Ja oikeassahan se
onkin. En mä tosin yhtä sekaisin haluaisi olla, mutta kyllä mä monesta
PY:lle ehdottomasti olen kateellinen. Niin kuin esimerkiksi siitä
laihuudesta. Erittäin kateellinen. Lopulta PY sanoi tarkoittaneensa
kateutta vain vitsillä. \"Voiko tälläiselle muka olla kateellinen, joka
kuihtuu silmissä ja on sisältä aivan sekaisin?\" Voi kuule, rakas
ystäväni. Kunpa vain tietäisitkin, että kuinka kateellinen.
keskiviikko, 31. elokuu 2005
Kommentit